Olisiko pitänyt

Maanantai 17.10.2022 - Kristiina Sunell

Riskaabelia - vai onko?

Riskien tunnistaminen, niiden toteutumisen todennäköisyys ja toteutumisen seuraus saadaan taulukoitua hienoksi matriisiksi jonka jokainen projektinhallintakurssin käynyt tunnistaa. Luennoilla hereillä olleet ja aiheesta kiinnostuneet osaavat sellaisen laatiakin. Netistä löytyy runsaasti esimerkkejä, laita hakusanaksi "risk probability impact matrix"

Pelkistettynä vaikka näin. Riski: auton alle jääminen pimeällä maantiellä kävellessä. Todennäköisyys: suuri. Seuraus: vammautuminen tai kuolema. Riski on arvioitu, valmista tuli. Tai ehkä ei aivan. Kysymys "entä sitten?" onkin jo jatkokurssin aihe  huomattavasti vaikeamman harjoitustyön kera. Mitä tehdä riskin toteutumisen välttämiseksi tai seurausten lieventämiseksi?  

Olisi pitänyt

Suomen valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Fortum ilmoitti syyskuussa 2017 aikomuksistaan ostaa saksalaisen Uniperin. Ennen Uniperin osakkeiden ostamista olisi pitänyt tehdä due diligence (riskiarvio) Ei tehty, kuten nyt vuonna 2022 todetaan riskien jo realisoiduttua. 

Riippuvuus Venäjän kaasusta, samalla kun luovutaan ydinvoimasta ja pyritään täysin irti fossiilisesta energiasta, saattaa olla iso riski. Saksan olisi pitänyt käsittää mitä riskejä siihen liittyy ja mitä voisi seurata. Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta sovittiin vain runsas vuosi sen jälkeen kun Venäjä oli miehittänyt Ukrainalta Krimin niemimaan ja aloittanut sodan Itä-Ukrainassa.

Eihän Suomen pääministerinä toiminut henkilö voi lähteä konsultiksi tai hallituksen jäseneksi venäläiseen pankkiin tai energiayhtiöön? Olisihan Ahon ja Lipposen se pitänyt aikoinaan ymmärtää aivan itse. Lipponen toimi putkiyhtiön lobbarina ja konsulttina vuosina 2008–2022, eli aloitti Venäjän hyökättyä Georgiaan ja pesti päättyi Gaspromin selvitystilaan 2022. Entinen pääministeri Esko Aho toimi Venäjän suurimman pankin, Sberbankin hallituksessa vuodesta 2016 vuoden 2022 kevääseen asti. Hän erosi tehtävästään ja kertoo haastattelussa hallituskauttaan olleen muutoinkin jäljellä enää pari kuukautta. 

Krimin miehittäminen oli ryöhkeä ja täysin lainvastainen teko. Olisi ollut helppo nähdä Venäjän jo vuosia itäisessä Ukrainassa käymän sodan pyrkivän luomaan maayhteys Krimille. Olisi pitänyt jo silloin puuttua Venäjän toimintaan paljon päättäväisemmin. Hyvinkin monen tahon olisi jo tuolloin pitänyt havahtua riskeihin ja arvioida suunnitelmansa uudelleen sekä päivittää mahdollinen riskiarvio. 

Ja niin edelleen. 

Olisihan voinut laittaa heijastimen hihaan heilumaan ennen kävelylle lähtemistä, tai jättää kokonaan lähtemättä. 

Niinmuttakun

Ehkä jonkinlainen riskiarvio oli näissä mainituissa tapauksissa tehty, mutta riskiä ei oltu tunnistettu tai sen toteutuminen todettu täysin mahdottomaksi. Kyseenalaistaja tai kritiikkiä esittänyt leimattiin pahanilmanlinnuksi tai russofobiaa potevaksi, idänsuhteiden vaarantajaksi tai muutoin vain tahoksi jonka mielipidettä ei ollut puoluepoliittisista syistä sopivaa kuunnella. 

Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan. Jotkin tahot puolustelevat Ahon ja Lipposen toimintaa muistuttamalla Rosatomin valinnan Hanhikiven ydinvoimalatoimittajaksi olleen  Kokoomuksen projekti. Pekka Haavisto oli keskeisessä roolissa sähköverkkojen myymisessä Carunalle. Kyllä muutkin osaavat sössiä energiakysymyksissä. Niinmuttakun.

On autoilijan syytä jos ajaa pimeässä ilman heijastinta kulkevan päälle. Tahallisuuden aste riippuu tietenkin autoilijan puoluekannasta ja automerkistä. Sitäpaitsi naapurin Penakaan ei käytä heijastinta, ei hänellä sellaista ollut viime juhannuksenakaan kun terassilla istui.

Jälkiviisastelu voi olla hyödyllistä, tai sitten ei

Jälkikäteen tehty riskiarvio palvelee vain yhtä tarkoitusta: virheistä oppimista. Projektinhallinnan kurssin viimeiset luennot käsittelevät aihetta "lessons learned". Historialla on taipumus toistaa itseään mikäli jo tapahtuneesta ei opita mitään.

Toisten tekemien virheiden - olipa sitten kysymys valtiosta, puolueesta tai henkilöstä - repostelu oman erinomaisuuden korostamiseen vaikkapa vaalikampanjan vetonaulana ei hyödytä ketään. Ikävä, joskin yleinen keino se toki on jos ei oikein keksi omasta tai edustamansa puolueen toiminnasta mitään kehumisen arvoista eikä liian räikeästi valehdellakaan kehtaisi.

Toistenkin tekemistä virhearvioinneista tai arviointikyvyn vajaakäytöstä voi oppia. Sitä kutsutaan varautumiseksi.

Yritykset näkyville, tasapuolisesti ja selkeästi

Perjantai 7.10.2022 - Kristiina Sunell

"Tasapuolisuuden kanssa tarkkana" kirjoittaa Rannikkoseudun päätoimittaja Joni Koski 7.10.2022 ilmestyneessä lehdessä. Raision kaupunki julkaisee yrityksistä tehtyjä juttuja nettisivustollaan eikä niiden neutraalius aivan selkeää liene. Raja tiedottamisen ja markkinointiviestinnän välillä ei aina ole kovin terävä, mutta pääkirjoituksen mukaan sen väärällä puolella liikuttiin mainittaessa "myymälässä tuotteet on aseteltu selkeästi ja kauniisti koottain ja asiakasryhmittäin". Pääkirjoituksessa pidetään parempana toimia kuten esimerkiksi Yrityssalo ja julkaista yritysesittelyt elinkeinoyhtiön sivustolla.

Yritykset ja yrittäjät ovat kunnalle tärkeitä. Elinvoimaisuus on edellytys kaupungin kehittämiselle niin työpaikkojen, kuin asukkaille tarjottavien palvelujenkin vuoksi. Monissa kaupungeissa toimiikin elinkeinopoliittinen yhtiö, usein keskittyneenä valittuihin avaintoimialoihin tai - toimialaan. Osakeyhtiöittäminen ei kuitenkaan poista kaupungin omistamalta yhtiöltä siihen kohdistuvaa odotusta tasapuolisuudesta. Jonkin yhden yrityksen nostaminen esille on OK, kunhan kaikille suodaan sama kohtelu, kullekin vuorollaan.

Joni Koskin huomio liittyy taloudelliseen näkökulmaan: kaupungin suomalla näkyvyydellä yritys saa myönteistä julkisuutta laskennallisesti tuhansien eurojen edestä. Vuosikausia kestänyt erittäin edullinen, jopa ilmainen vuokra kiinteistöistä ja maa-alueista tai suosituimmuusasema kaavoituksesta päätettäessä ovat muutettavissa euroiksi vähintään yhtä helposti kuin ilmaisen mainoksen hyöty. Raisio ei kuitenkaan ole sopinut yksipuolista kilpailunkieltosopimusta yhdenkään yrityksen kanssa, joten jokaisella on mahdollisuus asettua Raisoon ja saada samaa näkyvyyttä. Raision kaupungin logossa tai viestinnässä ei ole jauhopussin sen koommin kuin loistoristeilijänkään kuvaa eikä kaupunki tietenkään maksa yhdellekään pienelle tai suurelle yritykselle siitä, että saisivat näitä mainostaa.

Jokainen kaupunki toimii omalla tavallaan. Raision toimintatavat kuitenkin kestävät vertailun naapuriinsa nähden, jopa selkeästi ja kauniisti.

Kirjoittaja toimi Naantalin Yrittäjien hallituksen jäsenenä vuosina 2013-2014 ja yhdistyksen puheenjohtajana 2016-2017

Hiljaisten enemmistö ratkaisee

Lauantai 1.10.2022 - Kristiina Sunell

Enemmistö on oikeassa. Ei se enemmistö, joka kokouksen jälkeen käytävällä tokaisee "kyllä minun niin teki mieli huomauttaa, että..." Ei sekään enemmistö, joka jättäytyy pois kiireellä säädettyä, tärkeänä pidettyä lakia koskevasta äänestyksestä.

Opportunismia selittänee peliteoriasta tuttu vangin dilemma. Itselle paras ratkaisu ei aina ole kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto. En tarkoita tällä puoluekurin vankia tai venäläisen toisinajattelijan kohtaloa, vaan mahdollisuutta jättäytyä katsomoon ja sieltä kannustaa kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa kantaa. 

Rohkeus on yksilön kannata järkevää vain, jos moni muu on näkyvästi samaa mieltä. 

"Niin mafia kuin koulukiusaaminen ja totalitaarinen järjestelmä perustuvat pelkoon. Jos riittävä määrä pelottomia ihmisiä nousee pahuutta vastaan henkilökohtaisen riskin uhallakin, paha menettää asemansa." Eija-Riitta Korhola 25.9.2022

Vihreää vettä

Perjantai 29.7.2022 klo 20.57 - Kristiina Sunell

Turun Sanomien juttu "kaupunki kylpee sinileväpuurossa" on maksumuurin takana, mutta jo linkistä aukeava kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Menisitkö uimaan? Ei mennyt vuoden 2022 unikeko Jenni Haukiokaan. Perinteen katkeaminen on varmasti pienin murheista.

Blogikirjoituksessa Saaristomeri - on syytä olla huolissaan referoidaan Naantalin Ympäristöohjelman tausta-aineistoja, asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia. Tavoitetta "Naantalin alueen vesistöjen tila on hyvä vuoteen 2027 mennessä" piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä 90,3 % vastaajista. Tila kehittyy, mutta vain huonompaan suuntaan.

Miten tähän on tultu ja ennen kaikkea, miten tästä tilanteesta päästään pois? Kaupunki on nyt varannut 100.000 euroa merialueen tilaa parantaviin toimiin. Niitä voi ehdottaa vielä tänä viikonloppuna, heinäkuun loppuun mennessä.

Joitakin jo esitettyjä toimia soisi kierrätettävän, esimerkiksi Heikki Lindgrenin 9.12.2020 tekemää kuntalaisaloitetta Vanhankaupungin rannan hulevesien suodattamiseksi. "Pumppaamon kautta johdetaan 55 ha alueelta hulevedet mereen. Pumpatut vesimassat ovat nykyään mitoitussateen aikana keskimäärin 0,7 m3/s." 

Onko se paljon? On. Alueen laajuus on noin 78 jalkapallokentän verran ja yhdessä minuutissa hulevettä roskineen, saasteineen hulahtaa mereen 42.000 litraa.

Mitä tehdään? "Helsingin kaupunki on aloittanut pilotoinnin hulevesiritiläkaivojen suodatusjärjestelmän testauksessa. Siinä asennetaan yksittäisiin kaivoihin suodatinpussi kaivon suuaukolle mikä ottaa talteen mm. mikromuovihiukkasia. Odotamme Helsingin kokeilusta saatavia puhdistustuloksia ja käyttökokemuksia. Jos tulokset ovat lupaavia, suodattimia voidaan asentaa myös Naantalin hulevesikaivoihin."

Tuloksia odotellessa todetaan että hulevedet tulee viivyttää niiden syntysijoilla eli tonteilla. Näin ei kuitenkaan käy, sillä keskikaupungin uudet tontit rakennetaan ahnaasti täyteen ja pienet pihat asfaltoidaan tai kivetään. Siniviherkerrointa sovelletaan jo Turussa. Esitin muutama vuosi sitten sen käyttämistä myös Naantalissa, jolloin sitä luvattiin pilotoida uudella asuntomessualueella. Turkulaiset ilmeisesti havahtuivat asian tärkeyteen osittain siksi, että jätevesiverkostoon johdettavia viemärivesiä joudutaan ylijuoksuttamaan rankkasateiden aikana. Puhdistamo pumppaa Turun Sataman edustalle kaiken "ylimääräisen", sisältäen myös vessoista tulevat vedet ja tuotokset.

Meriveden laadun mittaustulosten näkyminen Naantalin kaupungin verkkosivustolla kuului myös Ympäristöohjelmaan kirjattuihin tavoitteisiin. Verkkaisesti etenee, mutta suhteellisen pienellä vaivalla hyvinkin kattavat tiedot saa luettua Turun seudun puhdistamon sivustolta, katso kohta Merialuetarkkailututkimukset.

Maatalouden syyllistäminen meren tilan heikkenemisestä ei faktojen valossa ole perusteltua. Toki Naantali kantaa huolta Askaistenlahdesta, jonka tila SYKE:n vesikartan mukaan on "tyydyttävä". Rannikkoseutu- lehti julkaisi 29.7.2022 ilouutisen: Hahdenniemessä ei ole sinilevää! Eipä sitä ole Naantalin satama-alueellakaan. Runsas määrä teollisuuden päästöjen sisältämiä myrkkyjä, kuten lyijyä ja kadmiumia, ovat liikaa sinilevällekin. Näillä alueilla meriveden laatu on kirjattu heikoksi eikä se enää täytä veden määritelmää, vaan on "voimakkaasti käsiteltyä". Hyvät ja huonot uutiset samassa paketissa.

Kirjoittaja harmistuu kuullessaan valituksia septitankkien tyhjentämisen maksullisuudesta vierasvenesatamissa  ja uhkailusta tyhjentää septin sisältö mereen, ihan ilmaiseksi. Jos ei halua osallistua jäteveden käsittelymaksuun, on parasta myydä vene pois ja nautiskella terassilla yksi iso olut. Se nimittäin maksaa suunnilleen saman verran kuin pari veneen septin tyhjennyskertaa. Meriluonto ja uimarit kiittävät.

Living next door to malice

Sunnuntai 17.4.2022 - Kristiina Sunell

Koronapandemian jälkeen tulee kuulemma "uusi normaali". Keväällä 2020 kulkutauti vaikutti olevan pahinta meidän elinaikanamme, kunnes Venäjä käynnisti "erikoisoperaation" naapurimaahansa Ukrainaan 24.2.2022. Sivistynyt maailma tuomitsi hyökkäyssodan. Maailmanpolitiikassa, ja etenkin Suomessa, todettiin olevan tarvetta idänsuhteen uudelleenarvioinnille. Mitä tämä ulkopolitiikan "uusi normaali" tulee olemaan, sitä ei tiedä kukaan - todennäköisesti ei Venäjäkään - mutta suomalaiset tuskin haluavat kokea Butshan ja Mariupolin asukkaiden kohtaloa.

Venäjän julmuuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tutkittaneen vielä pitkään. Myös talouspakotteet tulevat vaikuttamaan pitkään. Siinä missä suomalainen hamstrasi wc-paperia ja säilykkeitä maaliskuussa 2020 ja joditabletteja kaksi vuotta myöhemmin, venäläinen saa jatkaa jonottamista ja pulaa vielä vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä. Neuvostoliiton ajan vanha normaali palaa Venäjälle.

Suomella on yli 1000 kilometriä itärajaa. Vaihtoehtoja tulevaisuudelle on käytännössä vain kaksi: Valko-Venäjän kohtalo Venäjälle alistuneena etupiirialueena tai itsenäisenä läntisiin demokratioihin kuuluvana valtiona. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää uskottavaa puolustusta sotilaallista uhkaa vastaan. Suomi ei yksin pysty siihen, eikä tulisi pystymään keskinäisellä tuella Ruotsinkaan kanssa. Rauhan edellytys on ainoastaan se, että hyökkäystä ei olisi kannattavaa aloittaa. Venäjän ei ehkä olisi ollut kannattanut miehittää Krimiä eikä laajemminkaan hyökätä Ukrainaankaan, mutta rationaalinen ajattelu ei kuulu diktatuureissa sen koommin lyhyen kuin pitkän aikavälin prioriteetteihin. 

Ryhtyykö Venäjä hakemaan "kunniansa" palauttamista jonkin Ukrainaa pienemmän rajanaapurinsa vapauden ja turvan kustannuksella? Se on vain ajan kysymys.

Pohjois-Atlantin puolustusliiton, NATO:n jäsenyyttä ei voida Suomessa enää vatuloida yhtään pidempään. Asumme pahuuden naapurissa, living next door to malice. Sitä tosiasiaa emme voi muuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten suojaudumme uhkaa vastaan.

"Jos Venäjä laskee aseensa, sotaa ei enää ole. Jos Ukraina laskee aseensa, Ukrainaa ei enää ole"

Slava Ukraini!

Tiistai 1.3.2022

Talviunta

Sunnuntai 30.1.2022 klo 20.16 - Kristiina Sunell

Hiljaista kuin Naantalissa talvella

Väkeä olisi paljon jos Vanhankaupungin kaduilla näkyisivät kaikki Luostarikirkon mäellä ja pienillä kujilla kulkeneet aina 1200-luvulta asti. Kävellessään hiljaisella rannalla voi kuvitella kuulevansa askeleet, jossain vähän kauempana. Lähellä ujeltaa mereltä tuleva tuuli. Se pyörittää satunnaisia lumihiutaleita kuin hidastetussa tanssissa. 

Kysyin pienenä isoisältäni Ericiltä miksi salmessa näkyy juovia, mistä ne tulevat? Isoisä vastasi kapeikosta kulkeneen monta, monta laivaa, niiden jälkiä ovat. Huijasi kai, mutta mistäpä tiesin - ehkä pienillä lapsilla on enemmän mielikuvitusta kuin huumorintajua. Kun laiva häviää näkyvistä se on mennyt, ohi ja poissa. Peräaaltojen hiivuttua rannan kallioihin säilyy mielessä ehkä muistikuva jos laiva on erityisen hieno. Tulee seuraava laiva, uudet aallot. Menneet hetket jäävät talteen maalauksiin, kirjoihin, muistoihin, tarinoihin. Osa häviää, unohtuu. Mitähän isoisäni mietti piirtäessään tämän näkymän?

Merisali nukkuu nyt talviunta. Mielessäni näen Routamaan Heikin istumassa pöydässään tai katsomassa merelle Trapin parvekkeelta. Tauno Vintolan upeat valokuvat ovat tallessa kirjoissa ja postikorteissa vaikka Taunon Leica ei enää tulevia näkymiä tallenna. Mukavan naapurini Pentti Koivikon taulut ovat valmiita, viimeinenkin. Hienoja miehiä, joista jokaisen vaikutus ulottuu pidemmälle kuin heidän oma aikansa.

Keväällä käydään taas iltapalalla Niemen talossa, Nahkurin tuvassa tai Lottakahvillassa, jotka ovat kaikki sama paikka kuin nykyinen Uusi Kilta, siinä Tavasti Killan vieressä. Sisäpihalla on yksi Naantalin vanhimmista kellareista, keskiajalta peräisin. Mitähän aarteita siellä on aikoinaan säilytetty suojassa rosvoilta ja tulipaloilta? 

Lumi peittää pian tämänkin iltakävelyn askeleet. Jo muutaman viikon päästä, Tuhkamarkkinoiden aikaan Vanhakaupunki herää, ainakin muutamaksi päiväksi. Valoisa aika pitenee ja Kirkkopuiston valtavat puut saavat uudet lehdet, joiden väri vaihtuu heleän vihreästä tummaan, sitten keltaiseen ja punaiseen. Syksyllä ne lakaistaan pois. Elämää jokainen hetki.